Emme ole ennen kirjoittaneet siitä, miten jotkut ammatit ovat syntyneet suomalaisen kansanperinteen seurauksena. Nyt on siis korkea aika nostaa aihe esiin. Suomalainen kansanperinne on kaikkea muutakin, kuin tanssia ja musiikkia. Kansanperinteeseen kuuluu kaikki suomalaisten perinteiden mukainen kulttuuri, joka on ollut olemassa siitä asti kuin Suomen kansakin. Kansanperinteen eri muotoja ovat musiikin ja tanssin lisäksi kansantarinat, perinteiset esineet sekä arkkitehtuuri, suomalaiset tavat, uskonto, ja ruoka. Yksi ammateista, joka on syntynyt Suomessa jo varhain, on sepän ammatti. Seppä mainittiin jo Kalevalassa, jossa yksi päähenkilöistä oli Seppo Ilmarinen, joka asui Väinölässä, ja työskenteli seppänä, takoen muun muassa sammon.
Ennen vanhaan jokaisessa kylässä oli oma seppä. Kylän seppä teki kaikki metalliset esineet, kuten työvälineet sekä aseet. Metalli pitää sulattaa kovassa lämpötilassa, jotta siitä voidaan muotoilla esineitä, minkä takia sepän ammatissa tarvitsee aivan erityisen uunin, eli ahjon, sekä työkalut, jotka eivät sula edes kuumaa metallia käsitellessä.
Nykypäivänä perinteisiä seppiä ei ole enää paljoakaan, vaan perinteinen ammatti on kehittynyt nykyajan tarpeisia vastaavaksi. Ammatti on jakautunut moneen eri osa-alueeseen. Esimerkiksi kellosepän tai kengityssepän työ on hyvin erilaista, vaikka toimitaankin samalla alalla, ja samoilla työperiaatteilla. Millä tahansa alalla, tehden erilaisia esineitä sepät toimiikaan, jokaisessa ammattinimikkeessä nimi seppä, kertoo perinteestä. Siitä, kuinka ammatti on kehittynyt satoja vuosia sitten. Nykyaikana esimerkiksi taidesepät ja kultasepät toimivat puhtaasti taiteen parissa, tehden esineitä, joiden käyttötarkoitus on ennen muuta esteettinen, kun taas perinteisesti sepän tehtävänä on ollut takoa esineitä, jotka tulevat hyötykäyttöön jokapäiväisessä arjessa, kuten vaikka työkalut. Toki työkalujakin tekeviä seppiä tarvitaan vielä jonkin verran, mutta kuten sanottu, sepän ammatti on kehittynyt nykypäivään asti paljon siitä, mitä se joskus oli.