Jos ajattellaan suomalaisia perinteitä, saunominen on varmasti yksi ensimmäisiä perinteitä, joka tulee monille mieleen. Mistä niinkin outo tapa on saanut alkunsa? Tänään perehdymme asiaan.
Saunomisen historia
Vanhimmat saunat Suomessa ovat olleet savusaunoja, eli jonkinlaisia rakennelmia, joissa oli kuumaksi lämmitettävä tila. Tilaa lämmitettiin kiukaalla, ja savu nousi suoraan saunatilaan. Myös löylyn heittämisellä saunassa on pitkät perinteet. Kun heitetään kuumalle kiukaalle vettä, syntyy vesihöyryä. Vesihöyry saa lämpötilan tuntumaan kuumemmalta, sillä se lisää kosteutta tilassa. Löylyn heittäminen ei kuitenkaan merkittävästi nosta tai laske lämpötilaa saunassa. Nykyään kiukaat ovat useimmissa saunoissa uloslämpiäviä, eli kaikki savu menee ulos hormista, eikä saunatilaan. Tämän tapaiset, uudemmat saunatyypit ovat lisääntyneet noin 1900-luvun puolivälistä alkaen. Sen jälkeen markkinoille tuli myös sähkölämmitteisiä kiukaita, joita nykyään on melkein jokaisessa saunassa. Minä olen sitä mieltä, että puulämmitteinen kiuas ja sauna kuitenkin peittoaa sähkölämmitteisen mennen tullen.
Saunaa on ennen käytetty myös muuhun tarkoitukseen, kuin kylpemiseen ja lämmittelyyn. Entisaikaan saunan lämmityksellä lämmitettiin koko tupa. Saunassa myös hoidettiin sairaita, ja synnytettiin, sillä se oli puhdas ja lämmin paikka. Juhannuksena saunominen on myös pitkä perinne. Ennen saunottiin juhannuksena, sillä haluttiin karkottaa pahoja henkiä. Juhannussaunassa korostuu myös se, että käydään saunassa jo aikaisin päivällä, jotta oltiin valmiina puhtaita juhlimaan yötöntä yötä. Niinhän se on vähän nykypäivänäkin, että juhannussauna on aina aikaisin. Jos saunasta ja siihen liittyvistä perinteistä lukeminen kiinnostaa, voi lisää tietoa saada esimerkiksi täältä.