Usein sanotaan, että suomalaiset ovat urheiluhullua kansaa. Mutta pitääkö tämä paikkaansa? Ihan tavalliset suomalaiset eivät ole ehkä urheiluhulluja niinkään urheilussa, mutta erityisesti penkkiurheilussa. Monesti sanotaan, että suomalainen avioliitto saattaa päätyä jopa eroon asti, sillä perheen mies rakastaa enemmän urheilun katsomista televisiosta, kuin oman vaimonsa katselua.
Suomalaisia pidetään usein ujoina ja pidättäytyväisinä, mutta kun juhlan aihetta on urheilun, kuten esimerkiksi jääkiekon saralla, kokoontuu koko Suomi yhteen juhlistamaan tätä upeaa tapahtumaa. Kokoontuminen ihan toreille saakka tapahtui ainakin Suomen voittaessa jääkiekon MM-kisat vuonna 1995 sekä 2011. Mutta mihin tämä juontaa juurensa?
Voitontahto, kilpailuhenki ja sisu
Erilaiset talviurheilulajit, kuten jääkiekko, hiihto sekä laskettelu ovat Suomessa suosittuja ja näissä lajeissa monet suomalaiset ovatkin pärjänneet upeasti. Urheilijat kuten Juha Mieto, Kalle Palander sekä jääkiekkoilijat kuten Saku Koivu ja Teemu Selänne ovat kaikille suomalaisille tuttuja. Suomi on maailmankartalla hyvin pikkuinen maa, mutta se on silti voinut taistella monia suuriakin maita vastaan useassakin urheilulajissa. Mutta miten tämä on mahdollista?
Suomalaisissa on erityistä voitontahtoa, kovaa kilpailuhenkeä sekä ennen kaikkea sisua. Suomalainen ei anna periksi, vaikka mikä olisi. Tämä näkyy myös siinä, että suomalaiset tykkäävät usein ottaa mittaa toisistaan ja vetää vetoa, milloin mistäkin. Esimerkiksi kevään tullessa jään lähdöistä ja talven tullessa ensilumesta.
Monet suomalaiset rakastavat myös urheiluveikkausta, jota voi harrastaa muun muassa suomalaisten suosimalla SuomiVegas -nettikasinolla. Tässä harrastuksessa suomalainen voi yhdistää niin urheiluhulluuden kuin tämän suomalaisten tavan vetää myös vetoa erilaisista asioista. Mahtavaa tässä harrastuksessa on se, että tämän avulla suomalainen voi tehdä suuriakin voittoja niin urheilutietämyksellään kuin ripauksella onneakin. Unelmoihan moni suomalainen myös lottovoitosta, jonka jälkeen hän palaisi kuitenkin ihan tavalliseen tapaan töihin. Ehkä hän kuitenkin ostaisi uuden auton, mutta ei liian hyvää, jotta naapurit eivät huomaisi. Suomalaiset ovat siis hyvin vaatimatonta kansaa verrattuna esimerkiksi naapurimaan ruotsalaisiin. He uskaltavat näyttää, kun menee hyvin, eivätkä pidättele sitä. Suomalaiset valitettavasti usein valitsevat sen sivusta katselijan roolin.
Suomalaiset voittaa, joukkue häviää
On kuitenkin hienoa, että suomalaiset osaavat juhlia sentään upeista urheilusuorituksista jopa niin, että kokoonnutaan toreille. Mutta suomalaisten urheiluhulluudessa on kuitenkin usein nähtävissä erittäin ärsyttävä ja osin lannistavakin piirre. Kun esimerkiksi suomalainen jääkiekkojoukkue voittaa, siitä hehkutetaan mediassa ja kunnolla ”Me teimme sen!”. Mutta odottakaahan, kun suomalainen joukkue ei menestyisikään, siitä ei puhutakaan enää ”me”- muodossa, vaan silloin kyseessä on joukkue. Joukkue on hävinnyt, ei suomalaiset, joten näin ollen tappiot eivät kosketakaan koko Suomen kansaa. Tämä on ollut havaittavissa monesti esimerkiksi Suomen jääkiekkomaajoukkueen Leijonien arvokisoissa tapahtuneissa tappioissa, kuten MM-kisoissa sekä Olympialaisissa.
Tähän tulisi kiinnittää enemmän huomiota, sillä yleinen urheilujoukkueidenkin motto on, että joukkue sekä voittaa että myös häviää joukkueena. Urheilijat kantavat usein myös melkoista taakkaa menestymisestään sekä siitä, miten suomalaiset ottavat häviön tai miten media reagoi. Tästä on ollut puhetta muun muassa Teemu Selänteen luotsaamassa Supertähdet- tv-ohjelmassa, jossa muun muassa taitoluistelija Kiira Korpi avautui menestymisen taakan tuomasta stressistä. Urheilijat ovat usein jo valmiiksikin melko äärirajoille vedettyjä, joten tällaista taakkaa heidän tuskin enää tarvitsisi kantaa harteillaan. Mediahan toki tykkää prässäillä epäonnistumisilla, sillä ne kiinnostavat ihmisiä. Ihmiset ovat uteliaita ja jos esimerkiksi urheilusuoritukseen on vaikuttanut esimerkiksi urheilijan henkilökohtaisessa elämässä tapahtuneet kriisit tai muutokset, on mojova uutisotsikko syntynyt.
Urheiluhullun kansan tulisi siis osata myös hävitä kunnolla ja yhtenä joukkueena. Tästä myös urheilijat saisivat lisää tukea sekä varmuutta omaan tuleviin urheilusuorituksiinsa. Muistetaan siis iloita jatkossa myös hopeisista ja pronssisistakin sijoituksista sekä siitä, että ylipäätään pienessä maassamme on maailman kovalla tasolla kilpailevia urheilijoita.