Suomalaisessa kansanperinteessä onni ja epäonni eivät olleet sattumaa, vaan seurausta näkymättömistä voimista, ihmisen teoista ja luonnon antamista merkeistä. Ennen tieteellistä maailmankuvaa elämää pyrittiin ymmärtämään uskomusten, enteiden ja perimätiedon kautta. Onnea voitiin houkutella, epäonnea torjua ja tulevaisuutta ennustaa erilaisten tapojen avulla.
Ajatus onnen kokeilemisesta ei ole kadonnut mihinkään. Vaikka keinot ovat muuttuneet, kiinnostus sattumaan ja tuuriin elää yhä. Nykyaikana tämä näkyy esimerkiksi digitaalisessa viihteessä ja peleissä, joihin voi tutustua tarkemmin sivustolla kaistacasino.com. Taustalla on sama ikiaikainen kysymys kuin ennenkin, voisiko onni tällä kertaa kääntyä omalle puolelle.
Onni suomalaisessa kansanuskomuksessa
Suomalaisessa perinteessä onni nähtiin konkreettisena asiana, ei pelkkänä tunteena. Sen uskottiin olevan rajallinen voima, joka saattoi siirtyä ihmiseltä toiselle tai kadota huolimattoman käytöksen seurauksena. Onni vaati kunnioitusta ja oikeanlaista käytöstä.
Uskomusten mukaan onni saattoi liittyä esimerkiksi esineisiin, eläimiin tai tiettyihin paikkoihin. Ihmisen käytös vaikutti ratkaisevasti siihen, pysyikö onni mukana vai katosiko se. Erityisesti liiallista kerskailua vältettiin, sillä sen uskottiin karkottavan hyvän onnen nopeasti.
Onni arjessa
Onni liittyi vahvasti jokapäiväiseen selviytymiseen. Kalastus, metsästys ja maanviljely olivat elinkeinoja, joissa pienikin epäonni saattoi vaikuttaa koko perheen toimeentuloon. Tämän vuoksi arkisia töitä edelsivät usein tietyt tavat ja rituaalit.
Hyvää onnea pyrittiin varmistamaan muun muassa:
• lähtemällä työhön oikeaan aikaan
• välttämällä riitelyä ja kovaa puhetta
• kunnioittamalla luontoa ja saalista
• tarkkailemalla ensimmäisiä merkkejä päivän onnistumisesta
Erityisesti ensimmäinen saalis tai työn alku nähtiin ennusmerkkinä koko päivän tai jopa koko kauden menestykselle.
Epäonni ja sen pelko
Epäonni oli kansanuskomuksissa todellinen uhka. Sen ei ajateltu olevan sattumaa, vaan seurausta väärästä teosta, rikotusta perinteestä tai loukatusta hengestä. Epäonnen pelko vaikutti vahvasti siihen, miten ihmiset käyttäytyivät arjessaan.
Jos epäonni osui kohdalle, sen uskottiin voivan seurata ihmistä pitkään. Tämän vuoksi merkkeihin suhtauduttiin vakavasti, ja pienetkin poikkeamat normaalista herättivät huolta.
Yleisiä epäonnen merkkejä
Tietyt merkit toistuivat eri puolilla Suomea ja siirtyivät sukupolvelta toiselle. Epäonnea ennakoivina pidettiin muun muassa seuraavia ilmiöitä:
• musta kissa ylittämässä tien
• rikkoutunut peili
• kynnyksen ylittäminen väärällä jalalla
• lintujen poikkeava käyttäytyminen pihapiirissä
Monet näistä uskomuksista tunnetaan edelleen, vaikka niiden alkuperäinen merkitys on monilta unohtunut.
Miten epäonnea torjuttiin
Epäonnea vastaan kehitettiin lukuisia keinoja. Tärkeintä oli toimia nopeasti, jotta huono onni ei ehtisi juurtua.
Tavallisia torjuntakeinoja olivat esimerkiksi:
• sylkäiseminen olkapään yli
• puuhun koputtaminen
• suojaavien esineiden kantaminen
• tiettyjen sanojen tai loitsujen lausuminen
Rituaalit loivat tunnetta hallinnasta maailmassa, joka oli usein arvaamaton ja vaarallinen.
Onnenmerkit luonnossa
Luonto oli suomalaisille tärkein tiedonlähde. Vuodenaikojen vaihtelut, eläinten liikkeet ja sääilmiöt nähtiin viesteinä tulevasta. Luontoa tarkkailemalla pyrittiin ennakoimaan niin säätä, satoa kuin henkilökohtaista onneakin.
Hyvää onnea ennustavina merkkeinä pidettiin esimerkiksi leppäkertun laskeutumista kädelle, sateenkaarta tai lintujen aikaista kevätmuuttoa. Tällaiset havainnot toivat toivoa ja vahvistivat uskoa parempaan tulevaisuuteen.
Arpaonni, sattuma ja kohtalo
Nykyinen ajatus sattumasta ei ollut osa vanhaa maailmankuvaa. Kaikella uskottiin olevan merkitys ja syy. Jos jotakin tapahtui, sen nähtiin olevan kohtalon tai näkymättömien voimien tahtoa.
Arpominen ja ennustaminen olivat keinoja saada vihjeitä tulevasta. Niitä ei pidetty leikkinä, vaan vakavana tapana tulkita elämän suuntaa ja tehdä päätöksiä epävarmuuden keskellä.
Kohtalon hyväksyminen
Kun onni ei suosinut, kohtaloajattelu auttoi hyväksymään menetykset. Sanonta “niin oli kirjoitettu” kuvastaa hyvin suhtautumista elämään, jossa kaikkea ei voitu hallita tai selittää.
Ajatus kohtalosta tarjosi lohtua aikana, jolloin sairauksia, katoja ja äkillisiä menetyksiä ei voitu estää.
Vanhoista uskomuksista nykypäivän viihteeseen
Vaikka maailma on muuttunut, ihmisen suhde onneen on pysynyt yllättävän samanlaisena. Ennen onnea etsittiin enteistä ja loitsuista, nykyään se näkyy monissa viihteen muodoissa.
Yhteistä kaikille aikakausille on toivo siitä, että sattuma voisi hetkeksi kääntyä omalle puolelle. Ajatus mahdollisuudesta parempaan lopputulokseen kiehtoo edelleen.
Kansanperinne elää yhä
Suomalainen kansanperinne ei ole kadonnut, vaan se elää sanonnoissa, tavoissa ja arkisissa uskomuksissa. Monet nykyiset toimintamallit pohjautuvat vanhoihin perinteisiin, vaikka emme aina tunnista niiden alkuperää. Suomalainen kansanperinne näkyy edelleen esimerkiksi arkisissa uskomuksissa, sanonnoissa ja tavoissa, joita pidämme itsestäänselvinä.
Tutkimuksellista taustaa suomalaisista uskomuksista tarjoaa myös Suomalaisen kirjallisuuden seura, jonka kokoelmat ovat keskeinen osa kansanperinteen tallentamista ja tutkimusta.
Yhteenveto
Onni ja epäonni ovat kulkeneet suomalaisen kulttuurin mukana vuosisatojen ajan. Ne ovat vaikuttaneet tapoihin, uskomuksiin ja siihen, miten ihmiset ovat selittäneet elämän sattumia. Vaikka ympäröivä maailma on muuttunut, tarve ymmärtää kohtaloa ja onnea elää yhä vahvana.