Suomalainen perinne on tapa, joka vaikuttaa siihen, miten teemme monia eri asioita. Portin pielessä olevat juhannuskoivut ja saunavihta ovat perinteitä, jotka ovat lähes kaikille tuttuja aina lapsuudesta asti. Monen juhannukseen kuuluu myös lavatanssit. Perinteet kuuluvat omalla tutulla tavallaan myös vuoden muihin juhlapäiviin. Monelle muistuu varmasti myös mieleen lapsuuden marjaretket. Entisaikaan marjasurvosta säilytettiin viileässä paikassa puutynnyreissä. Marjoja myös kuivattiin jälkilämmössä uunin pankolla. Ne levitettiin puhtaan alustan päälle ja siitä ne säilöttiin suljettuihin astioihin. Luonnosta hankittiin ravintoa jo ennen kuin maata alettiin viljellä. Marjoja on jo 1400-luvulta asti käytetty myös lääkinnällisiin tarpeisiin.
Folklore suomi arkistojen mukaan erityisesti katajanmarjaa pidettiin rohtomarjana ja sitä käytettiin moneen eri vaivaan. Karpalolla hoidettiin kuumetta ja häädettiin lapsista loisia. Lakan uskottiin auttavan puna- ja keuhkotautiin sekä keripukkiin. Millainen sitten on suomalainen kulttuuri?
Suomalainen kulttuuri on saanut vaikutteita sekä pohjoismaisesta että eurooppalaisesta kulttuurista. Virikkeitä tänne on tullut myös venäläisestä kulttuurista. Näiden kaikkien kulttuurien yhteisvaikutuksista on syntynyt maamme kulttuurinen identiteetti sekä omat arvomme, tapamme ja uskomuksemme.
Arvoja, joita suomalaiset pitävät tärkeinä, ovat muun muassa tasa-arvo, suvaitsevaisuus ja maailmanrauha. Luonto ja sen suojeleminen koetaan tärkeänä, koska luonto on monelle ihmiselle tärkeä paikka rauhoittumiseen ja retkeilyyn. Luonto on myös tärkeä osa kansallista identiteettiämme. Useampien maakuntien vaakunassakin on oma nimikkokala, -lintu, -kivi tai kasvi.
Aiemmin tiedettiin, mistä ruoka on peräisin, sillä sitä viljeltiin omassa maassa. Suomen itsenäistymisen jälkeen ruokavaroissa pyrittiin omavaraiseksi. Tämä tarkoitti sitä, että puutarhanhoito ja maanviljelys kehittyivät. Viljelijöitä koulutettiin ja kannustettiin tuottamaan entistä monipuolisempaa ruokaa. Kotitalousnaiset sekä Marttaliitto kannustivat käyttämään entistä monipuolisempia raaka-aineita ruoanlaitossa. Kaikki tämä johti kasvisten ja marjojen viljelyn yleistymiseen.
Elintason nousu mahdollisti myös osaltaan muutoksen suomalaisessa ruokakulttuurissa. Nykyaikana yleistynyt lähiruoka-ajattelu on omalla tavallaan kuin entisajan suomalaiset ruokaperinteet. Siinäkin ajatuksena on, että ruokaa valmistetaan kulloinkin saatavilla olevista aineksista. Vanha suomalainen mytologia kertoo sankareista ja heidän seikkailuistaan. Mytologiassa esiintyvät hahmot pidettiin rukoilemisen lisäksi tyytyväisinä muun muassa tarjoamalla heille ruokaa.
Vanha suomalainen kansanperinne on antanut meille monta eri elämänarvoa ja nykypäivään asti säilynyttä tapaa. Kansanperinne saa erilaisia vivahteita aina uusien sukupolvien myötä. Juhlahetket pysyvät samoina, mutta sadunkertojien tilalle on tullut televisio ja erilaiset podcastit. Pelimannien soittamaa musiikkia kuulee nykyään erilaisilla festivaaleilla. Perinteitä vaaliva folklore suomi kuvaa kansanperinnettä alati muuttuvaksi ja nykyaikaan sopeutettavissa olevaksi prosessiksi. Nykyiset perinteen muodot ovat tunnistettavissa, mutta omaan aikakauteemme soveltuvia.
Perinteet ovat joskus hyvin arkisia ja niitä ei aina edes ajattele sellaisiksi. Jokaisella paikkakunnalla ja jopa jokaisella suvulla on omat erityiset perinteensä. Suomalainen perinne ja suomalaisuus ovat ylpeyden aiheita. Ne ovat jotakin ennalta määrättyä ja pysyvää. Sen tähden ne antavat meille lohtua ja turvallisuuden tunnetta tässä muuten alati muuttuvassa maailmassa.