Suomalainen Mytologia Ja Luonnon Läheisyys

Suomalainen mytologia ja luonnon läheisyys

Suomalainen mytologia ja luonnon läheisyys

Suomalainen mytologia on aina vahvasti yhdistetty suomalaiseen muinaisuskontoon. Joskus on vaikea tietää, missä menee raja myyttisen uskomuksen ja uskonnollisuuden välillä. Tuhansia vuosia sitten tehdyt kalliomaalaukset kertovat omaa tarinaansa mytologian tallentamisesta maassamme. Mytologian runot kertovat useimmiten sankareista, joita ovat esimerkiksi olleet seppä Ilmarinen sekä Kalevalasta tuttu Väinämöinen. Tällaisia runoja ja kertomuksia on tehty historiallisista henkilöistä ja tapahtumista. Myyttisissä kertomuksissa luonto tuntuu aina olevan läsnä. Järvillä ja puilla uskottiin olevan omat haltijaolentonsa ja henkensä. Entisaikojen jumalhahmoilla on siksi myös aina ollut jokin oma luonnon elementtinsä, johon ne on liitetty.

Suomalainen mytologia antoi puulle oman hengen ja metsurikin kopautti puun runkoa ennen puun kaatamista. Tällä tavalla hän varoitti puunhenkeä. Suomalainen muinaisuskonto on tunnettua muun muassa vainajien palvonnasta ja siitä, että siinä palvottiin montaa eri jumalaa.

Suomalainen muinaisuskonto olentoineen

Suomalainen muinaisuskonto olentoineen

Suomalainen muinaisuskonto tarkoittaa Suomessa ennen kristinuskon valtakautta harjoitettuja uskomuksia ja uskonnollisia tapoja. Vaikutteita Suomeen tuli idän lisäksi myös lännestä. Muinaisuskonnon valtakausi Suomessa oli noin 1100-luvulle asti. Sen vaikutukset kuitenkin näkyivät vielä satoja vuosia tämän jälkeenkin.

Muinaisuskon aikakaudella luonto oli täynnä peukalonkokoisia ja isonenäisiä maahisia. Pihapiirissä vilisi vilkkaita pikku tonttuja ja haltijoita. Jumalista varmaan tunnetuin oli vedenjumala Ahti. Tapio metsänjumala ja Ukko Ylijumala kuuluivat tähän aikakauteen. Noitia pidettiin tietäjinä, joiden sielun uskottiin transsin aikana käyvän jumalten ja henkien luona. Tämän vuoksi heitä pyydettiin parantamaan sairaita.

Muinaisuskonnon valtakausi Suomessa

Muinaisuskonnon valtakausi Suomessa

Muinaisuskonnon valtakaudella oli useita pyhiä paikkoja, joissa erilaisia uskonnollisia menoja harjoitettiin. Uhrit heitettiin sitä varten tehtyihin uhriaitauksiin, joihin sisään meneminen oli kiellettyä. Suurikokoiset ja vanhat, talojen läheisyydessä sijaitsevat puut olivat pyhiä puita. Jonkin suuren onnettomuuden uskottiin kohtaavan sitä henkilöä, joka uskalsi taittaa oksan pyhästä puusta.

Tautien uskottiin olevan seurausta vihamielisen noidan tai ilkeämielisen henkiolennon vihasta. Näitä yritettiin karkottaa loitsujen avulla. Loitsuilla parannettiin sairaita ja yritettiin saada vaurautta. Maamme kansanperinne ja folklore Suomi ovat saaneet vaikutteita myös tästä aikakaudesta. Monet nykyiset juhlapyhämme, kuten juhannus, helasunnuntai, pyhäinpäivä ja laskiainen ovat alun perin suomalaiseen muinaisuskontoon kuuluneita juhlia.

Suomalainen mytologia ja kalliomaalaukset

Suomalainen mytologia ja sen tarinat on kuvattu erilaisiin kalliomaalauksiin. Nämä kalliomaalaukset on tehty neoliittisella kivikaudella ja pronssikaudella siirtolohkareisiin ja kallioihin. Punamullalla tehdyt merkit, kuviot ja piirrokset ovat säilyneet muita maalauksia huonommin. Vanha suomalainen kansanperinne on saanut vaikutteita myös näistä esihistoriallisista maalauksista. Suuri osa Suomesta löydetyistä kalliomaalauksista on löytynyt Saimaan ja Päijänteen vesistöjen läheisyydestä. Suurimmat maalauskentät on löydetty Mikkelistä, Suomussalmelta ja Laukaalta.

Kalliomaalaukset kertovat eletystä elämästä ja niiden aiheina saattaa ihmisten lisäksi olla saaliseläimet, veneet sekä erilaiset symbolit. Kuvien uskotaan liittyvän erilaisiin uskomuksiin ja riitteihin. Niiden uskotaan kuvaavan elämää ja kuolemaa. Kuolemaa on maalauksissa kuvattu ruumiinjäsenen tai silmän puuttumisella. Kallioon piirretyt maalaukset eivät ole taidetta, vaan ne kuvaavat kullakin aikakaudella elävien ihmisten arkea.